Varying chick mortality in an organochlorine-"strained" population of the nominate Lesser Black-backed Gull Larus f. fuscus in the Baltic Sea/Vuosikymmenten vaihtelut selkalokin poikasten ymparistomyrkkypitoisuuksissa

Severe reproductive failure has contributed to a drastic population decline of the nominate Lesser Black-backed Gull (Larusfuscusfuscus) in its breeding grounds in the Gulf of Finland and the Bay of Bothnia. In intensive field studies in the central area of the Gulf of Finland, roughly 65-70% of chicks died in their nest in the 1980s and 1990s due to innate diseases. In the 1990s, the fledging rate was only 0.02. The diseases consisted mainly of liver degeneration and various inflammations, and most chicks died of sepsis. The hepatic concentrations of legacy organochlorines (OC) in dead chicks were high, and they correlated with the proportion of dead chicks in a brood. During the 2000s, however, the occurrence of diseased chicks in the Gulf of Finland decreased to 48%, which helped to achieve a fledging rate supposedly sustaining the population (0.52). At the same time, the trends in hepatic levels of certain legacy OCs in chicks decreased, especially the DDE, HCB, β-HCH, and trans-nonachlor levels. In spite of skewed sampling (only dead chicks were available), our results indicate an enhancing health status among the present population, probably due to a less contaminated diet during the non-breeding period. Soderskarin riistantutkimusasemalla Suomenlahdella seurattiin yksityiskohtaisesti selkalokin (Larusfuscusfuscus) poikasten kasvua ja menestymista kolmessa yhdyskunnassa vuosina 1978-2007. Pesimakanta pieneni 8% vuosivauhtia (250 parista 10-15 pariin). Lentopoikastuotto oli 1980-luvulla vain 0,4/pari ja 1990-luvulla enaa 0,02/pari. Poikasista 65-70 % oli syntymastaan sairaitaja kuoli sisaelinrappeutumiin, tulehduksiin ja verenmyrkytykseen. Orgaanisten halogeeniyhdisteiden pitoisuudet poikasten maksassa olivat korkeita, ja pitoisuudet korreloivat kuolevien sisarusten maaraosuuteen pesyeessa. Tilanne parani 2000-luvulla siten, etta tautikuolevuus oli enaa 48 % ja lentopoikastuotanto nousi 0,52 poikaseen/pari. Samanaikaisesti DDE-pitoisuus poikasten maksassa oli alentunut tasolle, jolla ilmeisesti ei ole kuolevuusvaikutusta. PCB-pitoisuuksissa ei ollut merkitsevaa suuntausta. Pohjanlahden selkalokeissa (Kokkola, Pietarsaari) oli vahemman ymparistomyrkkyja kuin Suomenlahden, todennakoisesti ravinnon pienemman kontaminaation johdosta. Siella kuitenkin DDE/PCB-suhde pysyi korkeana viela 2000-luvulla, mika osoittanee DDT-saannon sattumanva raisuutta selkalokin vuosikierron eri vaiheissa (pistekuormitus Afrikassa). Orgaanisten halogeeniyhdisteiden pitoisuudet