Tilaa toisen kohtaamiselle vai tilaa toiseuttaa? Katsomuskasvatuksen merkityskerrokset varhaiskasvatussuunnitelmissa

Artikkelissa tutkimme katsomuskasvatuksen rakentumista valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) ja paikallisissa pohjoissuomalaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Analysoimme katsomuskasvatuksen toteutumista Biestan erittelemien kasvatuksen kolmen päätehtävän sosialisaation, kvalifikaation sekä subjektifikaation kannalta. Subjektifikaation käsitettä syvennämme Levinasin filosofian näkökulmasta toiseuden kohtaamista painottaen. Katsomuskasvatus mahdollistaa eettisen subjektifikaation prosesseja, joissa kasvavan subjektin olemus kyseenalaistuu monikatsomuksellisissa kohtaamisissa. Tästä teoreettisesta näkökulmasta analysoimme katsomuskasvatusta linjaavia varhaiskasvatussuunnitelmia diskurssianalyyttisin keinoin. Kysymme, millaisista merkityskerroksista katsomuskasvatus rakentuu Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sekä 17 pohjoissuomalaisen kunnan paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Katsomuskasvatus näyttäytyy tutkimusaineistossa heterogeenisenä sekä monimerkityksisenä kasvatuksellisena toimintana, joka ohjaa katsomuskasvatusta kolmen toteutusluokan kautta: 1. Juhlina ja tapahtumina, 2. Eri toimijoiden välisenä yhteistyönä 3. Lasten ja kasvattajan välisenä vuorovaikutuksena. Tekstuaalinen analyysi puolestaan osoittaa, että katsomuskäsitteistön käyttö varhaiskasvatussuunnitelmissa tuottaa moninaista puhetta katsomuksista: moninaisuuteen kietoutuvaa risteytynyt katsomus -puhetta, katsomuksista vieraannuttavaa toiseutettu katsomus -puhetta sekä lapsen katsomuksellista identiteettiä vahvistavaa lapsen katsomus -puhetta.