Kasvatuskumppanuus ammatillisena yhteistyösuhteena − Eronteot muihin sosiaalisiin kumppanuussuhteisiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten puhetavoissa

Kumppanuutta on aiemmin tutkittu vanhempien yhteiskunnallisia kasvattajia koskevien käsitysten, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelujen, kuntakohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien ja äitien kasvatuskäsitysten ja tuen tarpeiden näkökulmasta. Kumppanuuskäsitteen on kuitenkin todettu olevan ongelmallinen osana julkista palvelujärjestelmää, jossa osapuolten vastuut ja tehtävät eivät perustu vapaaseen valintaan. Käsitteen on arvioitu myös olevan liian intiimi kuvaamaan kuntalaisen ja julkisen palvelujen välistä suhdetta. Tämän artikkelin tehtävänä on tuottaa rajanvetoa kasvatuskumppanuuteen ammatillisena yhteistyösuhteena erittelemällä kumppanuuden sosiaalisiin suhteisiin liittyviä merkityssisältöjä. Haastatteluja keskusteluaineisto on kerätty varhaiskasvatuksen työntekijöiltä. Vanhemmat ja lapset ovat mukana tutkimuksessa kasvattajien puhuntana. Tutkimuksen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusmetodi on diskursiivinen sosiaalipsykologia, jossa tarkastellaan niitä tapoja, joilla kielenkäyttö rakentaa ja tuottaa sosiaalista todellisuutta. Kielenkäyttö ymmärretään itsessään sosiaalisena toimintana, puheella tekemsenä. Ammatillisen kasvatuskumppanuuden käsitettä rajataan erittelemällä sen vastadiskursseina ystävyys‐, vertais-­ ja läheissuhteita sekä henkilökemioita kuvaavia puhetapoja. Johtopäätöksissä todetaan, että kasvatuskumppanuus edistää lasten tasavertaisuutta perustuessaan ammatilliseen asiantuntijuuteen, jota luonnehtii avoimuus ja sitoutuneisuus varhaiskasvatuksen arvoperustaan