Vetyperoksidia ja natriumbentsoaattia sisältävä säilöntäaine nurmirehun säilönnässä

Säilörehun teossa tavoitteena on ruohon rehuarvon säilyminen mahdollisimman hyvänä, mikä tarkoittaa hyvää käymislaatua, pieniä ravintoainetappioita ja hyvää aerobista stabiilisuutta siilon/paalin avaamisen jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vetyperoksidia ja natriumbentsoaattia sisältävän säilöntäaineen vaikutusta lievästi ja pitkälle esikuivatun nurmisäilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen.Koesäilörehut tehtiin timotei-nurminadan (Phleum pratense – Festuca pratensis) ensimmäisestä sadosta, lievästi ja pitkälle esikuivatusta ruohosta kuiva-ainetavoitteiden ollessa 25-30 % ja 40-50 % (KA1 ja KA2). Nurmi niitettiin niittomurskaimella karholle, esikuivattiin ja korjattiin tarkkuussilppurilla ilman säilöntäainetta. Ruohot säilöttiin koesiiloihin (KA1: 7,0 kg/siilo ja KA2: 4,5 kg/siilo) ilman säilöntäainetta, muurahaishapolla (85 %, w/w), 5 l/t ja vetyperoksidin ja natriumbentsoaatin vesiliuoksella, 5 l/t (Solvay H2O2 Forage nurmirehun säilöntäliuos, valmistaja Solvay Chemicals Finland Oy). Koeliuos sisälsi 19,5 % (w/w) vetyperoksidia (H2O2), 15 % (w/v) natriumbentsoaattia ja 0,5 % (w/v) fosfonaattistabilointiaineita. Kutakin säilöntäkäsittelyä tehtiin kolme rinnakkaista siiloa. Siilot avattiin 110-138 vuorokauden kuluttua säilönnästä, jolloin määritettiin säilörehun käymislaatu ja aerobinenstabiilisuus seuraamalla rehun lämpötilan muutosta sen joutuessa ilman vaikutuksen alaiseksi.Käymislaadultaan kaikki säilörehut olivat hyviä. Korkeampi kuiva-aine rajoitti selvästi käymistä kaikissa rehuissa. Kuivemmissa säilörehuissa (ka 44 %) pH-arvo ja sokeripitoisuus olivat suuremmat ja vastaavasti maito- ja etikkahappo- ja etanolipitoisuudet sekä ammoniumtypen osuus kokonaistypestä olivat pienemmät kuin tuoreemmissa säilörehuissa (ka 29 %). Voihappoa esiintyi säilörehuissa hyvin vähän. Vetyperoksidi-natriumbentsoaatti- säilöntäaineella ja ilman säilöntäainetta tehtyjen rehujen välillä ei ollut merkitsevää eroa säilörehun pH:ssa, maitohappo-, propionihappo- ja käymishappojen kokonaispitoisuudessa eikä ammoniumtypen ja liukoisen typen osuudessa kokonaistypestä. Koesäilöntäaineella tehdyssä rehussa oli hieman vähemmän sokeria ja enemmän etanolia kuin ilman säilöntäainetta tehdyssä rehussa ja vaikutus oli suurempi tuoreemmassa rehussa kuin kuivemmassa (yhdysvaikutus). Muurahaishappo rajoitti tyypillisesti rehujen käymistä lähes kaikkien parametrien kohdalla, jolloin rehussa oli alempi pH, sokeria enemmän, käymishappoja vähemmän ja valkuainen