Erämaiden omimisesta häilyviin metsänreunakohtaamisiin: Selva Maya ekologisena rajamaana ja -vyöhykkeenä

Rajavyöhyke (frontier) on käsite, jolla on viitattu sekä eteenpäin kulkevaan linjaan että perifeeriseen alueeseen, johon kohdistuu valtasuhteita muokkaavia resurssivalloituksia. Rajamaiden (borderlands) käsite taas syntyi paikkaamaan rajavyöhykkeen kolonialistisina pidettyjä jakolinjoja tutkimalla joko kirjaimellisia tai kuvainnollisia valtakeskusten reuna-alueita niiden asukkaiden näkökulmasta ja omilla ehdoillaan. Kumpikin käsite tutkii kuitenkin samanlaista kohdetta: syrjäseutuja. Viime vuosikymmeninä monille luonnon monimuotoisuudeltaan rikkaille metsänreunoille on kohdistunut erilaisia luonnonsuojelullisia toimia ja tavoitteita, joita on pääosin tulkittu erämaita omivan ekologisen vyöhykkeen (eco-frontier) käsitteen kautta. Tämä artikkeli valottaa rajavyöhykkeen ja rajamaan käsitteiden luontosuhdetta tutkimalla, mitä metsäisten reuna-alueiden luonnonsuojelullistaminen merkitsee. Artikkeli käsittelee asetelmaa Selva Mayan eli niin sanotun Maya-metsän tapauksessa. Selva Maya on luonnonsuojelijoiden ja tutkijoiden kehittelemä termi, jolla viitataan Mesoamerikan trooppisen sademetsän suojeluun Meksikon, Guatemalan ja Belizen reunamilla. Selva Mayan tarkastelu osoittaa, että eko-vyöhykkeen oletukset erämaiden omimisesta toisintavat ongelmallisia jakolinjoja. Artikkeli käsitteellistääkin vaihtoehtona ekologisia rajamaita (eco-borderlands) reuna-alueiksi, joihin kohdistuu ekologisia toimia ja huolia. Samalla ne ovat kuitenkin kohtaamispaikkoja ja risteyksiä, joiden valtasuhteet väistävät autenttisia määritelmiä ja luovat omanlaisiaan, sekoittuneita, epäpuhtaita luontosuhteita.