Hevosten Nurmirehut –hanke. Nurmikasvilajin ja korjuuajan vaikutus sulavuuteen hevosilla
Tutkimuksessa käytettiin viikon välein korjattuja säilörehuja, joiden sulavuus määritettiin sonnankokonaiskeruumenetelmällä hevosilla ja pässeillä. Hevosilla sulavuus määritettiin myös merkkiaineilla,joita olivat sulamaton kuitu (iNDF) ja kromioksidi (Cr2O3). Lisäksi rehujen orgaanisen aineen sulavu...
Gespeichert in:
Veröffentlicht in: | Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote 2008-01 (23), p.1-4 |
---|---|
Hauptverfasser: | , , , , , , |
Format: | Artikel |
Sprache: | eng |
Online-Zugang: | Volltext |
Tags: |
Tag hinzufügen
Keine Tags, Fügen Sie den ersten Tag hinzu!
|
Zusammenfassung: | Tutkimuksessa käytettiin viikon välein korjattuja säilörehuja, joiden sulavuus määritettiin sonnankokonaiskeruumenetelmällä hevosilla ja pässeillä. Hevosilla sulavuus määritettiin myös merkkiaineilla,joita olivat sulamaton kuitu (iNDF) ja kromioksidi (Cr2O3). Lisäksi rehujen orgaanisen aineen sulavuusmääritettiin in vitro -sellulaasimenetelmällä laboratoriossa. Tarkoituksena oli verrata eri menetelmiensopivuutta hevosten nurmirehujen sulavuuden määritykseen sekä selvittää, millä tarkkuudella hevosilletarkoitettujen rehujen sulavuus voidaan määrittää pässeillä. Kasvilajivertailussa olevista rehuista saatiintarpeellista tietoa myös nautakarjan ruokintaan.Hevosten nurmirehut –hankkeessa tutkittiin kuuden eri säilörehun sulavuutta. Koerehut tehtiinpuhtaan ruokonadan ja timotei-nurminataseoksen ensimmäisestä sadosta alkukesällä 2006 Jokioisilla.Rehut korjattiin molemmista kasvilajeista kolmessa eri kehitysvaiheessa. Koerehujen niittopäivät olivat19.6., 26.6. ja 3.7. Rehut säilöttiin pyöröpaaleihin. Säilöntäaineena oli AIV 2 Plus. Rehujen sulavuusmääritettiin keväällä 2007 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Hevostaloudentutkimusyksikössä Ypäjällä. Koemallina oli 6 x 4 epätäydellisen latinalaisen neliön koe kuudellatammalla. Säilörehuja annettiin ylläpitotarpeen mukaisesti 60 g KA/kgW0.75. Määrä vastasi rehun kuiva-ainepitoisuudestaja hevosen koosta riippuen 12 - 22 kiloa tuoretta rehua eläintä kohden päivässä.Ruokonatasäilörehun keskimääräiset kuiva-ainepitoisuudet olivat 357 – 498 g/kg ja vastaavasti timotei-nurminatasäilörehun421 – 550 g/kg. Rehujen käymislaatu oli hyvä. Ruokonatasäilörehussaraakavalkuaispitoisuudet olivat matalammat ja kuitupitoisuudet (raakakuitu ja NDF) korkeammat kuinsamalla kasvuasteella korjatussa timotei-nurminatasäilörehussa. Myös ruokonadan D-arvot olivat timotei-nurminadanD-arvoja pienemmät.Lukuunottamatta ruokonadan vanhimman kasvuasteen korsiintuneita osia, säilörehut maittoivathevosille hyvin. Vaikka ruokinta keruukaudella oli ylläpitotasolla, osa hevosista jätti rehua. Timotei-nurminatasäilörehutolivat paremmin sulavia kuin vastaavalla kasvuasteella korjatut ruokonatasäilörehut.Ruokonadan orgaanisen aineen sulavuus nuoremmasta kasvuasteesta vanhimpaan oli 612, 518 ja 467 g/kgKA ja timotei-nurminadan vastaavasti 672, 566 ja 516 g/kg KA. Rehulajien väliset erot raakavalkuaisensulavuudessa olivat pieniä juhannuksen jälkeen ja heinäkuun alussa korjatuissa rehuissa. Timoteinurminadankuitu suli noin 20 % paremmin kuin |
---|---|
ISSN: | 0358-5220 0358-5220 |
DOI: | 10.33354/smst.76932 |